"Alice tapaa Adamin - eikä paluuta entiseen ole. Mies on kuin kreikkalainen jumala. Hänen kanssaan Alice löytää itsestään puolia, joiden ei tiennyt olevan olemassakaan. Mutta pian intohimo muuttuu pakkomielteeksi. Tunteet roihuavat yhä hillittömämmin, kunnes Alice vaaraantaa niiden vuoksi kaiken: turvallisuutensa, mielenterveytensä ja lopulta myös henkensä."

Tämä on toinen lukemani Nicci Frenchin romaani. Ensimmäisen kirjan luin syksyisellä Rooman-matkallamme ja tämä toinen osui käsiini lähikirjastossani. En oikein tiedä mitä sanoa. Molemmat kirjat luin yhdeltä istumalta. French hallitsee kerronnan, vaikka teksti sinällään ei ole mitenkään erityisen kaunista luettavaa tai sitten Sari Karhulahden suomennos ei anna sille oikeutta. Juonikin tuntuu liian kepeältä ja yksinkertaiselta, vaikka Pimeyden sylin loppuratkaisu onkin yllätys. Takakansi kuitenkin paljastaa liikaa ja lukijana kohtasin useamman kerran "ai nyt jo tämä tapahtuu" -tuntemuksen. Suosittelen kuitenkin kaikille kevyeksi joululomalukemiseksi!