Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään Tuula Sariolan joutuvan palauttamaan apurahansa. Eettisesti koen ratkaisun oikeaksi ja silloisen apuraha-anomuksen jopa olevan verrattavissa petokseen. Toisaalta ajattelen Sariolaa hyväntahtoisesti: yli 27 000 euron suuruiset takaisinmaksurahat on löydettävä jostain. Ellei "kirjailija" ole saanut sukan varteen mojovaa summaa, saanee kirjastolautakuntakin odotella hyvän tovin rahojaan. Suomessa ei kirjoittamisella elä, ainakaan moni ja ainakaan noin leveästi, että voisi heitellä tuhatlappusia sinne sun tänne!