lauantai, 6. tammikuu 2007

Irresistible

    Vuonna 2006 valmistunut Irresistible oli aikamoista moskaa Mulholland Driven jälkeen. Elokuva tuntui olevan ohi jo ennen kuin se alkoikaan ja mitään suurta ihastusta se ei porukassamme herättänyt. Kliseisiä repliikkejä, ennalta-arvattavia ratkaisuja ja mauttomia tapahtumia sisältävä elokuva koki kuitenkin pelastuksen megahyper Susan Sarandonin ansiosta. Puolitoistatuntinen "psykologinen trilleri" oli kevyttä katsottavaa, mutta silti väärä valinta eiliseen iltaan.

lauantai, 6. tammikuu 2007

Painostavaa jännitystä: Mulholland Drive

    Jälleen kerran tuli katsottua David Lynchin psykologinen trilleri Mulholland Drive. Twin Peaksin ja Lost Highwayn isä Lynch hallitsee jännityksen. Lynch käyttää kameraa varsin omintakeisesti ja kuljettaa tarinaa tietyllä kunnioituksella. Tällä kertaa kuvittelin tajuavani elokuvan juonen läpikotaisin, mutta tajusinko sittenkään? Los Angeles näytetään illuusioiden ja unelmien kaupunkina, jossa mikään ei tunnu olevan sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Naomi Watts ja Laura Harring ovat olleet nappivalinnat elokuvaan. Kaksi varsin erilaista ilmestystä, jotka lumoavat voimakkailla roolisuorituksillaan.

Ahdistavaa pelkoa ja pirullista jännitystä. Ihanaa.

tiistai, 2. tammikuu 2007

Häränsydäminen mies

    "Östermalmin paloasemalla alkaa tapahtua kummallisia asioita. Tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun savusukeltaja Stefan Almgren saa surmansa tulipalossa. Tapahtuma kuitataan onnettomuutena, mutta Almgrenin mukana ollutta virkaveljeä jää vaivaamaan eräs asia...
    Koko ikänsä palomiehen urasta haaveillut, mutta kokeissa reputtanut häränsydäminen mies, Franki Ljungberg, näyttää sekaantuneen tapahtumiin, mutta onko mikään lopulta sitä, miltä näyttää? Ljungbergin tiedetään ainakin olevan pettynyt ja ehkä katkerakin."

Inger Frimanssonilta on suomennettu aiemmin dekkari Hyvää yötä rakkaani. Sen luettuani, jo vuosia takaperin, jäin koukkuun naisen tyyliin kirjoittaa ja tuottaa jännitystä. Frimanssonin teksti vaikuttaa hauraalta ja arvokkaalta. Itse asiassa se tuntuu lukiessa yhdeltä suurelta, pitkältä lauseelta, jonka pisteen haluaa löytää välittömästi. Tällaisia tarinoita on nykyään vaikea löytää.

Häränsydäminen mies -kirjan henkilöt ovat voimakkaasti tuntevia ja väkevästi eläviä. Franki Ljungberg on samaan aikaan lämmin ja luotaan työntävä. Mats Engen puhuttelee kaikessa juroudessaan. Waltraut on jotain uskomattoman omalaatuista. Jessica on tavallinen teini. Henkilöitä tuntuu ajoittain olevan liikaa, mutta kaikilla heillä on arvokas paikkansa kirjan sivuilla.


sunnuntai, 31. joulukuu 2006

Vuoden vaihteen kunniaksi: Paluu tulevaisuuteen I, II & III

    Flunssaisena vietetään vuodenvaihdetta kotosalla. Katselimme vanhat Spielbergin klassikot, Paluu tulevaisuuteen -elokuvat, putkeen. Mahtavaa kasariviihdettä, jolle saa nauraa ihan vilpittömästi ja punastumatta. Jostain syystä en näitäkään ollut ikinä ennen nähnyt ja nyt miehen kanssa päätettiin katsella ne.

Michael J. Fox ja Christopher Lloyd näyttelevät teinipoika Martya ja tieteishirmu Doc Brownia. Brown keksii aikakoneen, jolla he voivat matkustaa eestaas menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Kuten arvata saattaa, matkat eivät jää yksitoikkoisiksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy näistä Robert Zemeckiksen ohjaamista elokuvista.

Tätä parempaa leffamaratonia saa etsiä! (Kertokaa, jos löydätte!)

perjantai, 29. joulukuu 2006

Nicci French: Pimeyden syli

    "Alice tapaa Adamin - eikä paluuta entiseen ole. Mies on kuin kreikkalainen jumala. Hänen kanssaan Alice löytää itsestään puolia, joiden ei tiennyt olevan olemassakaan. Mutta pian intohimo muuttuu pakkomielteeksi. Tunteet roihuavat yhä hillittömämmin, kunnes Alice vaaraantaa niiden vuoksi kaiken: turvallisuutensa, mielenterveytensä ja lopulta myös henkensä."

Tämä on toinen lukemani Nicci Frenchin romaani. Ensimmäisen kirjan luin syksyisellä Rooman-matkallamme ja tämä toinen osui käsiini lähikirjastossani. En oikein tiedä mitä sanoa. Molemmat kirjat luin yhdeltä istumalta. French hallitsee kerronnan, vaikka teksti sinällään ei ole mitenkään erityisen kaunista luettavaa tai sitten Sari Karhulahden suomennos ei anna sille oikeutta. Juonikin tuntuu liian kepeältä ja yksinkertaiselta, vaikka Pimeyden sylin loppuratkaisu onkin yllätys. Takakansi kuitenkin paljastaa liikaa ja lukijana kohtasin useamman kerran "ai nyt jo tämä tapahtuu" -tuntemuksen. Suosittelen kuitenkin kaikille kevyeksi joululomalukemiseksi!