.kulttuuritekoja.

Irresistible

2007-01-06T12:58:00+02:00

Vuonna 2006 valmistunut Irresistible oli aikamoista moskaa Mulholland Driven jälkeen. Elokuva tuntui olevan ohi jo ennen kuin se alkoikaan ja mitään suurta ihastusta se ei porukassamme herättänyt. Kliseisiä repliikkejä, ennalta-arvattavia ratkaisuja ja mauttomia tapahtumia sisältävä elokuva koki kuitenkin pelastuksen megahyper Susan Sarandonin ansiosta. Puolitoistatuntinen "psykologinen trilleri" oli kevyttä katsottavaa, mutta silti väärä valinta eiliseen iltaan.

Painostavaa jännitystä: Mulholland Drive

2007-01-06T12:44:00+02:00

Jälleen kerran tuli katsottua David Lynchin psykologinen trilleri Mulholland Drive. Twin Peaksin ja Lost Highwayn isä Lynch hallitsee jännityksen. Lynch käyttää kameraa varsin omintakeisesti ja kuljettaa tarinaa tietyllä kunnioituksella. Tällä kertaa kuvittelin tajuavani elokuvan juonen läpikotaisin, mutta tajusinko sittenkään? Los Angeles näytetään illuusioiden ja unelmien kaupunkina, jossa mikään ei tunnu olevan sitä, miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Naomi Watts ja Laura Harring ovat olleet nappivalinnat elokuvaan. Kaksi varsin erilaista ilmestystä, jotka lumoavat voimakkailla roolisuorituksillaan.

Ahdistavaa pelkoa ja pirullista jännitystä. Ihanaa.

Häränsydäminen mies

2007-01-02T18:08:00+02:00

"Östermalmin paloasemalla alkaa tapahtua kummallisia asioita. Tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun savusukeltaja Stefan Almgren saa surmansa tulipalossa. Tapahtuma kuitataan onnettomuutena, mutta Almgrenin mukana ollutta virkaveljeä jää vaivaamaan eräs asia...
Koko ikänsä palomiehen urasta haaveillut, mutta kokeissa reputtanut häränsydäminen mies, Franki Ljungberg, näyttää sekaantuneen tapahtumiin, mutta onko mikään lopulta sitä, miltä näyttää? Ljungbergin tiedetään ainakin olevan pettynyt ja ehkä katkerakin."

Inger Frimanssonilta on suomennettu aiemmin dekkari Hyvää yötä rakkaani. Sen luettuani, jo vuosia takaperin, jäin koukkuun naisen tyyliin kirjoittaa ja tuottaa jännitystä. Frimanssonin teksti vaikuttaa hauraalta ja arvokkaalta. Itse asiassa se tuntuu lukiessa yhdeltä suurelta, pitkältä lauseelta, jonka pisteen haluaa löytää välittömästi. Tällaisia tarinoita on nykyään vaikea löytää.

Häränsydäminen mies -kirjan henkilöt ovat voimakkaasti tuntevia ja väkevästi eläviä. Franki Ljungberg on samaan aikaan lämmin ja luotaan työntävä. Mats Engen puhuttelee kaikessa juroudessaan. Waltraut on jotain uskomattoman omalaatuista. Jessica on tavallinen teini. Henkilöitä tuntuu ajoittain olevan liikaa, mutta kaikilla heillä on arvokas paikkansa kirjan sivuilla.

Vuoden vaihteen kunniaksi: Paluu tulevaisuuteen I, II & III

2006-12-31T23:12:00+02:00

Flunssaisena vietetään vuodenvaihdetta kotosalla. Katselimme vanhat Spielbergin klassikot, Paluu tulevaisuuteen -elokuvat, putkeen. Mahtavaa kasariviihdettä, jolle saa nauraa ihan vilpittömästi ja punastumatta. Jostain syystä en näitäkään ollut ikinä ennen nähnyt ja nyt miehen kanssa päätettiin katsella ne.

Michael J. Fox ja Christopher Lloyd näyttelevät teinipoika Martya ja tieteishirmu Doc Brownia. Brown keksii aikakoneen, jolla he voivat matkustaa eestaas menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Kuten arvata saattaa, matkat eivät jää yksitoikkoisiksi. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita löytyy näistä Robert Zemeckiksen ohjaamista elokuvista.

Tätä parempaa leffamaratonia saa etsiä! (Kertokaa, jos löydätte!)

Nicci French: Pimeyden syli

2006-12-29T22:19:00+02:00

"Alice tapaa Adamin - eikä paluuta entiseen ole. Mies on kuin kreikkalainen jumala. Hänen kanssaan Alice löytää itsestään puolia, joiden ei tiennyt olevan olemassakaan. Mutta pian intohimo muuttuu pakkomielteeksi. Tunteet roihuavat yhä hillittömämmin, kunnes Alice vaaraantaa niiden vuoksi kaiken: turvallisuutensa, mielenterveytensä ja lopulta myös henkensä."

Tämä on toinen lukemani Nicci Frenchin romaani. Ensimmäisen kirjan luin syksyisellä Rooman-matkallamme ja tämä toinen osui käsiini lähikirjastossani. En oikein tiedä mitä sanoa. Molemmat kirjat luin yhdeltä istumalta. French hallitsee kerronnan, vaikka teksti sinällään ei ole mitenkään erityisen kaunista luettavaa tai sitten Sari Karhulahden suomennos ei anna sille oikeutta. Juonikin tuntuu liian kepeältä ja yksinkertaiselta, vaikka Pimeyden sylin loppuratkaisu onkin yllätys. Takakansi kuitenkin paljastaa liikaa ja lukijana kohtasin useamman kerran "ai nyt jo tämä tapahtuu" -tuntemuksen. Suosittelen kuitenkin kaikille kevyeksi joululomalukemiseksi!

Elokuvissa: The Illusionist

2006-12-26T23:45:00+02:00

"Taikuri Eisenheim (Edward Norton) rakastuu ylempään sosiaaliluokan kaunottareen vuosisadan vaihteessa Wienissä. Tyttö halutaan kuitenkin kihlata prinssille ja silmänkääntäjä saa käyttää kaikki taikansa saadakseen hänet itselleen. Silmänkääntäjä (The Illusionist) perustuu Steven Millhauserin novelliin "Eisenheim the Illusionist".

Ohjaus: Neil Burger, Pääosissa: Edward Norton, Jessica Biel, Rufus Sewell, Paul Giamatti"

Joulupäivän iltaan meillä on kuulunut elokuvissa käynti. Viime vuonna kävimme katsomassa Narnian, tänä vuonna jatkoimme hieman samalla teemalla ja varasimme liput Neil Burgerin Silmänkääntäjään. Mitään suuria en elokuvalta odottanut ja lähes ex tempore -ajatuksella olimmekin liikkeellä. Elokuva osoittautui kuitenkin jokseenkin vettyneistä kuvailuista huolimatta jännittäväksi seikkailuksi, joka ei päästänyt katsojan mielenkiintoa herpaantumaan. Tunnelma oli sekoitus seikkailun ja taikuuden luomaa jännitystä. Silmänkääntäjä-nimi kuvaa hyvin tätä lähes kahden tunnin leffaa.

Elokuvan tapahtumapaikkana on Wien (miksi ne puhuvat englantia?) ja vastakkain kaksi miestä, joiden väliin mahtuu kaunis tyttö. Vaikka juoni muutamaan otteeseen tuntuikin liian helpolta, lopun yllätys korvasi nämä pienet menetykset. Edward Norton ja Paul Giamatti tekevät kumpikin loistavat suoritukset. Pidän kummastakin näyttelijästä kovasti ja mielestäni tässäkin elokuvassa heidän roolinsa ovat jollakin tapaa hyvin herkkiä ja haavoittuvaisia. Elokuvan kantavana teemana on vallanhimo ja sen myötä seuraavat ahneus ja kateus. Vallan miellyttävää viihdettä joulun ratoksi. Hyvin suli kinkut tätä seuratessa.

Diana Gabaldon: Sudenkorento

2006-12-26T23:32:00+02:00

    "Claire Randall palaa Invernessiin oltuaan poissa runsaat kaksikymmentä vuotta. Matkaseurana hänellä on tyttärensä Brianna. Clairen aviomies Frank Randall on kuollut muutama vuosi sitten ja siksi hän aikoo kertoa tyttärelleen kuka tämän oikea isä on. Mutta huolestunut Brianna ei halua kuulla sanaakaan äitinsä oudoista seikkailuista 1700-luvun Skotlannissa.
    St. Kildan kirkkomaalla Claire näkee yli kaksisataa vuotta vanhan hautakiven, jossa on hänen skottirakastajansa nimi. Hän pyörtyy hautakiven juurelle. Toivuttuaan Claire kertoo Briannalle, kuinka hän ja Jamie pakenivat yhdessä Ranskaan keväällä 1744 välttääkseen Skotlantia uhkaavan verilöylyn.
    Pariisissa Claire ja Jamie saavat kuulla, että Skotlannin prinssi Kaarle on tulossa tapaamaan Ranskan kuningasta. Kruunua tavoitteleva nuori prinssi haluaa Jamien avustajakseen. Claire puolestaan hurmaa Ranskan hovissa, mutta pitkästyy seuraelämän teennäisyyteen ja pestautuu nunnien ylläpitämään sairaalaan, vaikka odottaa lasta. Taivaanrantaan on kuitenkin kerääntymässä paksuja mustia pilviä..."

    Tässä Sudenkorento-romaanin takakansi. Kirja on jatkoa Gabaldonin ensimmäiselle julkaisulle, Muukalaiselle, joka kertoo Claire Randallin ensikosketuksesta aikamatkailuun. Teksti pysyy tässäkin teoksessa varsin romantisoituna ja helppolukuisena. Vaikka luvut venyvät sivumääriltään pitkiksikin, silti ne tuntuu kahmaisevan nopeasti ja vaivatta.
    Kirja vaatii kuitenkin keskittymistä: henkilöitä vilisee kymmenittäin ja historian juonteet sekoittuvat helposti lukijan herpaantuessa. Sudenkorento on täynnä tunteita, jotka kuitenkin tuntuvat paikoitellen jäävän sotimisen varjoon. Etukannen "Roppakaupalla seikkailua, reilusti historiaa, ripaus seksiä ja mausteeksi taikuutta" -kuvauksen voisi korvata sanomalla kirjaa romanttiseksi seikkailuksi, joka aika ajoin toistaa itseään. Seksiäkin on enemmän kuin ripaus.
     Diana Gabaldon kuvaa omaa kirjoittamistaan nettisivuillaan varsin prosessiluontoiseksi. Hän kirjoittaa pätkiä sieltä ja täältä ja vasta myöhemmin yhdistelee ne kokonaisuudeksi. Nähtävästi vain tämä ammattilaisille sopiva tyyli kertoo jotain myös kirjoittajasta: koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kirjan henkilöt päättävät elää. Gabaldon osaa kuitenkin pitää lukijansa tiiviisti kirjan sivuilla eikä teksti ole lainkaan hajanaista. Nähtävästi myös kolmas osa on pakko lukea.

16 blocks

2006-12-10T21:59:00+02:00

Illan ratoksi tuli tuijoteltua Bruce Willisin jännäri 16 blocks. Viihdykettä haettiin ja sitä saimme. Bruce näyttelee elokuvassa alkoholisoitunutta poliisia, jonka työtehtäväksi lankeaa vangin kuljettaminen oikeustalolle 16 korttelin päähän. Matkalle sattuu monta mutkaa ja vihdoin Willisin hahmo Jack Mosley huomaa olevansa itsekin takaa-ajettuna. Vankia näytellyt Mos Def tekee hauskan suorituksen. Hänen osaltaan käsikirjoitus muistuttaa hyvinkin paljon Shrek-elokuvista tuttua Aasia: perässähiihtäjä, joka puhuu, puhuu, puhuu...

Elokuvan juoni muistuttaa jossain määrin Phone Booth-elokuvaa, jonka pääosassa nähdään Colin Farrel. 16 blocks on taattua Willisiä, joka sopii hyvin sunnuntai-iltaan. Puolitoistatuntinen pitää katsojan tiiviisti ruudun ääressä jatkuvalla kiirellään. Muutama asia jää häiritsemään alussa, mikä haittaa katsomista. Näitä elokuvia katsoessa, kun ei pitäisi joutua ajattelemaan. Ehkä seuraavaksi pitäisi jo katsoa joku oikea elokuva.

Leffailta: Prime

2006-12-09T23:53:00+02:00

Sekä lauantaina että sunnuntaina joudun heräämään aikaisin töihin, eikä mieskään ole kotona. Päätin vuokrata leffan, todellisen mitäänsanomattoman ylilällyn komedian. Kiertelin Makuunissa ees taas ja päädyin lopulta kurottamaan hyllyltä ihmissuhdekomedian Prime. Joskus teatterissa näin tästä trailerin ja vaikutti kepeän viihdyttävältä. Juuri sellaiselta, mihin tänään jaksoin keskittyä varsin mainiosti.

Itse elokuva oli hetkessä ohi. Tuntineljäkymmentäyksiminuuttia meni nopeasti, kiitos hyvien roolitusten ja miellyttävien näyttelijöiden. Pääosissa nähdään Uma Thurman, Meryl Streep ja minulle ennestään tuntematon Bryan Greenberg. Jostain syystä olen aina pitänyt Thurmanista ja Streepistä etenkin, totta kai! Tässä elokuvassa heidän roolinsa natsasivat hyvin yhteen. Terapeuttinsa poikaan rakastumisesta saattaa syntyä aikamoinen sotku, välillä jopa niin mahdoton, että se hymyilyttää. Mitään megalomaanista elokuvaelämystä ei tämä pätkä minussa herättänyt, olihan videovuokraamon hyllyillä paljon mielenkiintoisempia elokuvia. Kepeään iltaa, kepeää viihdettä!

Tuula Sariola joutuu palauttamaan apurahansa

2006-12-08T21:08:00+02:00

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään Tuula Sariolan joutuvan palauttamaan apurahansa. Eettisesti koen ratkaisun oikeaksi ja silloisen apuraha-anomuksen jopa olevan verrattavissa petokseen. Toisaalta ajattelen Sariolaa hyväntahtoisesti: yli 27 000 euron suuruiset takaisinmaksurahat on löydettävä jostain. Ellei "kirjailija" ole saanut sukan varteen mojovaa summaa, saanee kirjastolautakuntakin odotella hyvän tovin rahojaan. Suomessa ei kirjoittamisella elä, ainakaan moni ja ainakaan noin leveästi, että voisi heitellä tuhatlappusia sinne sun tänne!